Peden Bloodstock ja paperibyrokratia
Peden Bloodstock on monikansallinen yritys, joka vastaa hevosten kuljettamisesta ja logistiikasta matkoilla, johon tarvitaan lentoa. Firmalta tulee monikymmensivuinen ohjeistava manuaali hyvissä ajoin vuoden alussa, mutta aina muutoksia tulee matkan varrella – viimeisin 6.9.2018, eli 2pv ennen kuin hevoset vietiin lentokentälle ja tavaroiden luovutukseen 8.9.2018. Huokaus …
Viime vuoden lopulla meidän kaikkien MM-matkaehdokkaiden piti ilmoittaa niin rahti- kuin rehukilot, mitä matkalle ottaa. Minulla on niin monesta lennosta kokemusta ja tunteesta, kun tärkeä ”asia” on pitänyt jättää kotiin, kun kilot paukkuu yli. Nyt ilmoitin tavararahdille (Equipment) 200kg – lastattiin 190kg. mukana kiloissa on pakkauslaatikon tyhjäpaino tietenkin. Rehuille ilmoitin 90kg – ja pakattiin 87 kg. Aika hyvin. Mitään ylimääräistä ei ole.
Ohjeiden mukaan pakkauslistat piti tehdä elokuun puoliväliin mennessä eli tiedot siitä, mitä missäkin laatikossa on ja laatikon painot. Se oli meidän ns ”koepakkaaminen”, joka vei koko päivän. Emme voineet tilapulan emmekä tavaroiden käytön vuoksi niitä suunniteltuihin pakkauksiin jättää, joten todellinen pakkauspäivä oli muutama päivä ennen Toopen lähtöä eli 28.8.. Ei ihan helppo juttu; kaikki pakattiin niihin laatikoihin, joihin olin ne muutamaa viikko aikaisemmin ilmoittanut – ja se tieto vietiin ns Hippobase-järjestelmään. Tämä Pedenille ja USAn tullille tiedoksi. Jokaisessa laatikossa on päällä iso lappu, jossa maatunnus, ratsastajan nimi sekä vastuussa olevan nimi (tässä tapauksessa hevosenhoitaja Viivin nimi puhelinnumeroineen). Jokaisessa laatikossa on pakkauslista, mitä se laatikko sisältää. Mulla on kisakaapi (TRUNK 1), Häkki, jossa BOX A ja B, BAGS C, D, E ja F. Häkki on TRINK 2 ja TRUNK 3 on mustalaatikko, jossa kaikki kisakamani. Kaikki avaamattomat lisäravineet (supplements) piti nimikoida ohjeen mukaan ja ne piti olla uusia avaamattomia purkkeja. Nämä tavarat menee siis suoraan kisapaikalle eli karanteenissa niitä ei ole saatavissa.
Rehujen kanssa olikin omanlainen tarinanansa. Meillä oli mahdollisuus totuttaa hevoset Euroopassa kisajärjestäjän ehdottamiin rehuihin ja ostaa sama tuote kisapaikalta tai tuoda omat tullessa. Päädyin Herra-Prinsessan tuntien pysymään hyviltä maistuvissa rehumerkeissä, jotka Toopen osalta ovat KRAFFTin Groov Original ja EOHIPPOS-merkin Black Type2. Mukaan myös ”puurotarpeeksi” KRAFFTin Mash ja Lucerne-pelletit. Näille haettiin vientilupa USAan, jota paperibyrokratiaa hoiti /auttoi KER (Kentucky Equine Research) USAn tullin suuntaan. Osassa tuotteista piti todistaa, että D-vitamiini on kasviperäistä eikä eläinperäistä eli näistä piti saada todistus KERille. Nämä kaikki säkit nimikoitiin ja laitettiin kurveriin, pakkauslista rehukiloista ja tuotteen valmistajasta osoitteineen. Jokainen lisäravinnepurnukka (mulla VetFarmlabin tuotteet FLEX Mobile, Electromin, Probooster) piti pakata hevosen tavaroihin nimikoituina ja listassa näkyvinä avaamattomissa paketeissa.
Muutoksia viimemetreillä eli pari päivää ennen lentoa, Peden ilmoitti, ettei USAan saa viedä ”any chaff in ”meal bags”… Olin tehnyt kymmenittäin Toopelle Eurooppaan ns ”puuropusseja” laivalle, Euroopasssa oloajalle ja karanteeniin (PAQ) valmiit ”meal bags” eli annospussit. Kaikki oli tehty, nimikoitu ja joukkueenjohtaja Tanja ohjeistettu antamaan karanteenissa oikeat ruoat. Ehei, tämä olikin aivan liian helppoa ollakseen totta. Tunteja olin tähänkin ”ruokatehtailuun” saanut uhrattua, niin Noora joutuukin muuttamaan kaiken. Peden pyysi ottamaan hevosille karanteeniin (3vrk) tarpeeksi ruokaa, niinpä Toopen ”annospusseissa” oli Groov Originalin ja Black Typen lisäksi Dengietä, joten kaikki pois ja Noora viime tinkaan vaihtamaan pussin sisältöä. Kaikki puuropussissa olleet lisäravinteet oli jauheena seassa – se oli no no, joten ne jäi nyt Euroopassa paluumatkaan ja kotiinkin saapuviksi. ”puuropussiin” vain muutamadesi Lucerne ja Mash-sekoitusta. Enempää ei voitu laittaa, koska näistäkin oltiin tehty ns PAQ-lista, jossa pussien määrä ja sisältö oli eritelty.
Sitten siihen – ah niin ihanaan – paperibyrokratiaan: Hevoseni Callan lensi v 2008 Euroopasta Kiinan tullin ohjeiden saattelemana Hongkongiin, Roseiev 2010 MM-kisoihin Kentuckyyn, USAan ja Toope v 2016 Rioon Brasilian tullin ohjeistuksen mukaisesti. Niissä on paljon samaa, mutta hyvin paljon eroavaisuutta. USAn tullille oli tullut paljon muutoksia sitten v 2010 ”Ellin” lennon jälkeen.
Nämä rahtikilot merkintöineen oli ihan helpoa verrattuna siihen kaikkeen muuhun mikä meitä aikataulullisesti ohjeisti. Koska mut oltiin nimetty joukkueeseen jo toukokussa, mun oli helppo muuttaa/vahvistaa loppuajan suunnitelmaa monen asian suhteen, mikä vaikutti hevosen arkeen. USA vaatii hevosilta influensa-rokotusten (FEIn mukaan rokotusohjelma) lisäksi EHV1,4 – rokotteet kahdesti, niin että jälkimmäisen rokotteen piti olla tietyssä aikaikkunassa. Tietyt verikokeet (Piroplasmoosi) otettiin heinäkuussa niin, että se toimitetaan tietyllä lennolla Englantiin analysoitavaksi – eli päivät, jolloin sen on oltava analysoitavana oli rajatut eikä verinäyte iän kaiken kestä tutkimattomana eli siihen pieni laskutoimitus ottopäivästä, ell tilaus tallille ottaa koe ja avustaja vie sen SRLoon, jossa muiden Suomessa olevien MM-kisahevosten verikokeet odotti ja lähtivät samalla kuriirilla kentälle ja Englantiin. Vastus piti olla taas tiettynä päivänä Hippobasessa.
Sitten hevosesta tehdään ”loishäätö”. Annetun matolääkkeen piti sisältää tietyt aineet ja se piti antaa myös tietyssä aikaikkunassa. Siitä piti täyttää kaavake ja lähettää taas sekin sinne Hippobaseen vietäväksi. SRL hoiti nämä Hippobaseen kirjaamiset. Sinne piti ilmoittaa mm kaikki pyydetyt tiedot hevosesta sekä hevosen passikopiot, todistukset ajan tasalla olevista rokotuksista, Liegen kentälle hevosta tuovan auton rekisterinumero ja tieto, jääkö auto sinne odottamaan hevosta vai ei. Niin ja sanomattakin on selvää, että näille ilmoittamisille oli taas olemassa aikataulu. Päivistä ei saanut livetä.
Terveystodistuksen (Health Certificate) kanssa oli sitten oma proseduurinsa. Pedenin manuaalissa oli todistusmalli, jossa luki ”not for official use”, tarkoittaen, että joka maa tekee omanlaisensa, mutta samat kohdat sisältäen. Tämä suomalainen todistuspohja oli EVIRAn tekemä ja USAn viranomaisten hyväksymä. Ongelmana on se, että Suomessa todistuksen allekirjoittaa kaupungin/kunnan virkaeläinlääkäri ja Pedenin ohjeistuksen mukaan se pitää olla kaikkein korkein taho. EVIRA sai USAn viranomaiset vakuuttuneeksi asiasta vedoten meidän lakiin hevosten matkaan saattamisesta/terveystodistusten allekirjoittamisoikeudesta ja se oli siinä – luulimme. Tämän lisäksi kulkemiseen vaaditaan normaalisti 10pv voimassa oleva TRACES, joka on Euroopan (tulli)viranomaisille tarkoitettu kulkemisen dokumentti. Etteivät ne tähän lopu, piti mukaan laittaa vielä ”Annex C”- liitteenä ollut todistus siitä, että hevonen on todistetusti ollut lähtevässä maassa 60vrk. Näissä kaikissa oli oltava leima ja allekirjoitus joka sivulla! Arvatkaa, tarkistinko ihan vaan v 2016 Toopen Rion matkapapereiden sotkusta oppineena.
Toopepa lähti reissuun Pedenin mielestä liian aikaisin, sillä USAn tulli ohjeistaa, että matka saa kestää sen ajan, mikä etenemiseen lentokentälle kestää. Yhden yön pysähdykset hyväksyttiin, mutta matkaa piti tehdä/edetä siis joka vuorokausi. Toope lähti 31.8 ja oli Hollannissa 2-7.8. Tällöin se sai sopivasti levähtää pitkästä laivamatkasta (yli 30h) ja sai uudet kisapiikkarit alleen – kiitos Bas Dalmanin. Peden oli meiltä vaatinut Toopen selkeän levähdysajan vuoksi uutta hollantilaista terveystodistusta. Tästä olin yhteydessä majapaikkaamme, Toopen toiseen kotiin Exloon Merieke Voorneveldiin jo hyvissä ajoin. Merieke oli kysynyt neuvoa NWVAlta, joka on Hollannissa korkein taho. Sieltä olivat ohjeistaneet, että uusi leima Annex C riittää eikä uutta Health Certificatea eikä TRACESia tarvita.
Ajattelimme toki, että tämä Hollannin isoin herra eläinlääkäri oli asian näin ilmoittaessaan kysynyt ja selvittänyt asian, mutta shokki olikin kamala, kun 6.8 illalla selvisi, että se HC todellakin tarvitaan. Tässä vaiheessa meitä yritti auttaa Hollannissa asuva Juulia Jyläs, joka lähtee esteratsastajana MM-kisoihin edustamaan Suomea. Hän antoi kuljetusfirman nimen, joka alkoi pommittaa Pedenin suuntaan. Silloin Peden lähetti GELISSEN PAARDETRANSPORT-firman yhteystiedot, jonne piti soittaa 7.9 aamusta. Paikka oli Etelä-Hollannissa, joten Noora lähti lennosta keskipäivällä ensimmäisen hevoseläinlääkäritarkastuksen jälkeen (Hollannin byrokratia vaatii kahden eri eläinlääkärin tarkastusta). Echt on melkein Belgian rajalla, joten äkkiä selvittämään, voiko Noora jatkaa siitä Rosa Ruutsalon tallille seuraavaksi yöksi, jossa muut Suomen paratiimin hevoset olivat. Se onneksi järjestyi – kiitos Rosalle! Jännitys oli tuo matka Pohjois-Hollannista eteläiseen osaan. Hollanti on pieni maa, mutta ruuhkaa riittää, sillä pienessä maassa asuu yli 13 miljoonaa henkeä. Noora raukka stressissä ajaa hevosautolla vasten rajoitinta, että ehtii Echtiin sen ”oikean eläinlääkärin” luo, joka on tietoinen USAn viranomaisten tinkimättömyydestä ja tekee hollantilaisen terveystodistuksen. Niinpä Toope sai lentoluvan 🙂
