TE Ihanat, uskomattomat ihmiset…
Kun sairastuin ja vammauduin, olisin voinut valita harrastuksekseni ihan mitä vaan – jotain täysin uutta eikä sitä vanhaa tuttua, ratsastusta. Ratsastus on laji, jossa ei minun rajoitteilla ihan yksin selviä vaan apua on aina johonkin asiaan saatava. Näin oli alusta asti. Avun tarve lisääntyi, kun oman hevoseni hankin v 2000. Jo pelkästään pelko siitä, miten näkövammaisena saan hevosen klinikalle sen sairastuessa. Kuka lähtee kuskiksi ja auttaa mua siellä puhumattakaan avun tarpeesta tallilla. Auta armias, kun innostuin kisaamisesta… Sitten sitä apua vasta tarvittiinkin paljon J.
Jos on niin hullu, että tämän lajin valitsee kilpalajikseen, niin se vaatii ihania ja uskomattomia ihmisiä ympärilleen, jotka jaksavat ja HALUAVAT auttaa niin arjessa kuin viikonlopun valmennuksissa tai pitkillä ulkomaille suuntautuvilla kilpailumatkoilla. Tätä arvostan todella paljon ja tiedän, etten näille minua/hevostani auttaville ihmisille koskaan pysty maksamaan takaisin sitä, mitä he pyyteettömästi eteeni tekevät. En aina sitä osaa näyttää tai sanoa, mutta olen sanaton ja kiitollinen… Ilman teitä harrastaisin jotain ”kotona” turvallisesti neljän seinän sisällä – niin riippuvainen olen ulkopuolisesta avusta jo vieraassa paikassa liikkumisessa näköni vuoksi kuin muuten tavisarjessa.
Tälläkin hetkellä pitkäaikainen avustajani Noora Nyberg, lähti yksin Toope-ruunan kanssa Helsingistä Travemündeen – levähtäen laivassa 4h pätkissä, sillä hevosen vointi piti tarkistaa, antaa ruokaa, siivota hevosen aluset tms ja muuten vaan ”seukata” Toopen kanssa. Yön levättyä Saksassa ajaa autobahnilla kauheissa ruuhkissa Hollantiin, jossa onneksi saa levähtää muutaman päivän ajamiselta. Sitten matka jatkuu vielä Belgiaan Liegen kentälle, jossa Noora luovuttaa matkatavarat, purkaa hevosen talliin, vie auton parkkiin, hoitaa hevosen tallissa illan ja saattelee sen koneeseen seuraavana aamuna. Hän on niin kauan kentällä, kun koneen perä nousee ilmojen teille. Sitten Nooran oma matka jatkuu eri koneella USAan. Siellä Toopen hoito vaihtuu mun avustamiseksi. Tulemme toisen avustajani Viivi Kolin kanssa Suomesta. Viivi ottaa hevosen hoidon rautaiseen otteeseen ja…
Ihanat pyyteettömät ihmiset eivät avustajiini lopu vaan ympärillämme on moniammatillinen joukko. Ihmettelen välillä, kuinka paljon apua saammekaan Toopen kanssa tuotesponsoreiltani (ei rahasponsoreita): Toope saa viikoittaista apua Tiina Väisäseltä (vyöhyketerapeutti, animal reflexology, SONARC Ky), Kuukausittain Toopen kroppaa käsittelee eläinkiropraktikko Linda Telford ja säännöllisen vesimattoharjoitukset tehdään Hämeen hevoskuntoutuksessa Kati Kuivakosken ammattimaisessa ohjauksessa. Tästä unohtamatta Tampereen Hevosklinikan ell Kristiina Ertolan apua terveystarkastuksineen ja hoitoineen.
Päiväni alkaa sillä, etten pääse sängystä ylös jäykkyyden vuoksi. Jalat ja kädet ovat spastisuuden jäykistäminä koukussa, puhe vaikeaa ja nieleminen pelottaa, Onneksi oloni kohenee nopeasti aamulääkkeen myötä ja pääsen koirani kanssa aamulenkille. Voinette uskoa, mitä iloa ja riemua mulle tuo jokainen (arki)päivä. Mikään ei ole itsestään selvää eikä helppoakaan, mutta jaksan, kun tiedän uskomattoman porukan olevan mukana hevostouhussani, joka yllättäen veikin minut maailman huipulle.
Joku voisi ajatella, että miksi sitten valitsin lajin, jossa tarvitaan näin paljon apua pelkästään jo elävän, liikkuvan touhuavan ison eläimen vuoksi? Miksi en saisi valita sitä lajia missä muutkin eikä unohtaa sovi, että olen harrastanut hevosia lapsesta saakka. En tähän ryhtynyt kotikuntani kiusaksi, joka valittaa avustajani pitkistä työpäivistä tai taksinkäytöstä. Pari kertaan olen jo lakimiehiä ja oikeusasteita joutunut käyttämään kuntani ymmärtämättömyyden vuoksi; näkövammasena en hevosautoani aja ja kilpaileminen kansainvälisesti vaatii avustajalta pitkiä päiviä. Eli kaikki eivät kannusta ja tue vaan jotkut jopa haluavat mut kiltisti jäävän kotiin. Paljon tukea ja kannustusta olen pitkin matkaa saanut valmentajiltani, jotka ovat innostuneina lähteneet mukaan pararatsastuksen saloihin. Vaikka laukkatyöskentely jäi jo kymmenisen vuotta sitten pois ja vuodesta 2015 myös ravityö, ei valmentajani ole mua koskaan ilman apua jättäneet. Heille iso kiitos! Yhdessä on mietitty, miten homma tehdään toisin, jos vanha keino ei onnistu tai jos hevonen on vaihtunut ja vaatii erilaisen ratsastuksen.
Saamme Toopen kanssa paljon ammattiapua (kts sponsrilistani) monelta saralta. Nämä ihmiset auttavat osaltaan ja tästä kaikesta syntyy toimiva kokonaisuus. Kaikkien panos on yhtä arvokas ja jokaisen tekeminen osaltaan auttaa team Karjalaista pysymään maailman huipulla. Ilman teitä ei tämä olisi ”tätä”, täyttä elämää. Kiitos teille kaikille. Olette ihania – kaikki te!
